Black Sabbath julisteet

Astonin tehtaista raskaan metallin syntymään

Black Sabbath sai alkunsa Astonissa, työväenluokkaisessa Birminghamin kaupunginosassa Englannissa, jossa neljä teini-ikäistä muutti teollisuuskaupungin harmaan raadannan 1900-luvun kovaäänisimmäksi uudeksi soundiksi. Kitaristi Tony Iommi, basisti Geezer Butler, rumpali Bill Ward ja laulaja Ozzy Osbourne löysivät toisensa 1960-luvun lopulla, ja 30. elokuuta 1969 he päätyivät nimeen Black Sabbath, joka lainattiin vuoden 1963 Boris Karloff -kauhuelokuvasta samalla nimellä. Yhtyeen samanniminen debyyttialbumi Black Sabbath ilmestyi perjantaina 13. helmikuuta 1970 ja Iommin mukaan se äänitettiin yhden päivän aikana. Aikakauden kriitikot väheksyivät sitä, mutta levyä pidetään nykyään yleisesti ensimmäisenä varsinaisena raskaan metallin albumina. Sen kumisevat kirkonkellot, sadekuuro ja pahaenteinen tritonusriffi loivat pohjapiirustuksen, jota tuhannet yhtyeet tavoittelisivat seuraavat viisikymmentä vuotta.

Yhtyeen synkkyydellä oli hämmästyttävän konkreettinen alkuperä. Viimeisenä työpäivänään birminghamilaisessa peltitehtaassa seitsemäntoistavuotiaana Iommi menetti kahden sormensa kärjet otekädestään. Hän valmisti kotitekoiset sormisuojat sulatetusta muovipullosta, ja helpottaakseen kielten painamisesta aiheutuvaa kipua hän alkoi virittää kitaransa normaalia matalammalle. Tuo alavireinen, sakea sointi, joka kuullaan täydessä mitassaan vuoden 1971 albumilla Master of Reality ja sen merkkiraidoilla "Sweet Leaf" ja "Children of the Grave", on kirjaimellisesti sattumalta keksitty raskaan metallin sointi. Geezer Butlerin sanoitukset antoivat musiikille omantunnon, tehden sodasta, kauhusta ja kuolevaisuudesta aiheita, jotka rock-yhtye saattoi omia.

Paranoid ja klassinen Ozzy-kausi

Jos debyytti avasi oven, Paranoid potkaisi sen saranoiltaan. Se julkaistiin 18. syyskuuta 1970, vain kuukausia ensimmäisen albumin jälkeen, ja sisälsi kappaleet "War Pigs", "Iron Man" sekä nimikkokappaleen, joka kirjoitettiin muutamassa minuutissa viime hetken täytekappaleeksi levy-yhtiölle singleä varten. Tuosta heittokappaleesta tuli yhtyeen ainoa Ison-Britannian Top 20 -hitti, joka nousi sijalle neljä, kun taas itse albumi nousi Britannian listaykköseksi, saavutus jota Sabbath ei toistaisi yli neljäänkymmeneen vuoteen. Paranoid on sittemmin myynyt reilusti yli kaksitoista miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja pysyy hyvin monelle kuuntelijalle raskaan metallin määrittelevänä levynä. Yhdessä debyytti, Paranoid ja Master of Reality muodostavat alkuperäisen Osbourne-kauden koskemattoman ytimen, kolme albumia, jotka tekivät Midlandsin savuisesta kolkasta epätodennäköisen pääkaupungin kokonaiselle genrelle.

Uudet laulajat, uudet luvut

Ozzy Osbourne erotettiin 27. huhtikuuta 1979, ja lopettamisen sijaan Black Sabbath keksi itsensä uudelleen. Ronnie James Dio astui tilalle, ja vuoden 1980 albumi Heaven and Hell antoi yhtyeelle nousevan, oopperamaisen toisen elämän sekä uuden, omistautuneen seuraajakunnan. Sitä seuranneet vuodet tuottivat katalogin kiehtovimpia ja myrskyisimpiä levyjä. Born Again vuonna 1983 yhdisti yhtyeen entisen Deep Purple -ulvojan Ian Gillanin kanssa yhdelle riemastuttavan sekavalle levylle, joka silti nousi sijalle neljä Isossa-Britanniassa. 1980-luvun puoliväli toi Seventh Starin ja The Eternal Idolin, albumit joilla Iommi piti nimeä koossa jatkuvien kokoonpanomullistusten läpi, ennen kuin pohjoismaisen mytologian innoittama Tyr päätti vuosikymmenen. Dio palasi sitten albumille Dehumanizer vuonna 1992, raskaaseen ja moderniin kuulostavaan jälleennäkemiseen, joka todisti yhtyeen pystyvän yhä puremaan yhtä kovaa kuin mikä tahansa sen inspiroima yhtye.

Tunnustus ja viimeinen kumarrus

Oikeutus saapui 13. maaliskuuta 2006, kun Black Sabbath valittiin Rock and Roll Hall of Fameen, ja Metallica suoritti kunnianosoituksen yhtyeelle, joka oli muovannut heitä. Studiotarina saavutti sopivan huipentumansa albumilla 13 vuonna 2013, jonka tuotti Rick Rubin ja joka yhdisti jälleen Osbournen, Iommin ja Butlerin. Siitä tuli yhtyeen ensimmäinen koskaan Yhdysvaltain listaykkönen ja ensimmäinen Britannian listaykkönen Paranoidin jälkeen, sulkien noin neljänkymmenenkolmen vuoden aukon. Vuonna 2017 Sabbath soitti jäähyväiskiertueensa, osuvasti nimeltään The End, tuoden tarinan takaisin kaupunkiin, josta se alkoi.

Viimeinen luku on katkeransuloinen. 5. heinäkuuta 2025 Osbourne esiintyi viimeisen kerran Black Sabbathin kanssa Villa Parkissa Birminghamissa, koko päivän kestäneessä tapahtumassa nimeltä "Back to the Beginning", josta tuli koskaan järjestetty tuottoisin hyväntekeväisyyskonsertti. Reilut kaksi viikkoa myöhemmin, 22. heinäkuuta 2025, Ozzy Osbourne kuoli 76-vuotiaana, päättäen elämän miehen, jonka maailma tunsi raskaan metallin kummisetänä. Tämä kokoelma kokoaa gallerialaatuista taidetta kaikilta näiltä kausilta, aavemaisesta debyytistä riemuvoittoisiin jäähyväisiin, jotta Astonissa alkaneet riffit voivat elää seinälläsi.